Ympyrä sulkeutui

Viime syksynä lähdin pikaisella ajanvarauksella kohti Koivujärveä ja Hietaniemeä Jarin, Tiinan ja Saaran avustuksella. Tarkoituksena oli pitää huolta talosta ja Yty-koirasta vähän aikaa, koska Laso oli joutunut sairaalaan. Helvi ja Juhani olivat ottaneet Ytyn kotiinsa ja Pekka oli lämmittänyt huoneita ja ottanut postin.

Kuitenkin vierähti ensin viisi viikkoa, syystöitä, lämmitystä, siivousta ja lenkkejä Ytyn kanssa. Monet muistot palasivat päivittäin mieleen lapsuus- ja nuoruusajalta syntymäkodin seinistä, kalusteista, ihmisistä, jotka siellä olivat eläneet. Kävi helposti solahtaa siihen virtaan niinkuin välissä ei olisi ollutkaan monia vuosikymmeniä. Kuinka lapsena juostiin tuvasta porstuan kautta eteiseen ja väliovesta porstuaan tai kamareihin kahdeksikkoa, kuinka Tiina-mummo istui keinutuolissa ja neuloi sukkaa tai miehet veistelivät iltaisin höyläpenkillä tai siivouspäivänä istuivat tuvan penkillä ja vartioivat, etteivät naiset käytä liikaa vettä lattian pesussa.

Kävin Lohjalla välillä, noin puolitoista viikkoa, sielläkin odotti osa syystöitä ja joulun valmistelua. Hyppäsin taas junaan joulukuun alkupuolella, ehdin vielä kerran pyyhkiä lattiat ja Laso pääsi kotiin 7.12. Ystävät ja naapurit olivat päättäneet järjestää Laso kotiinpaluun kunniaksi jokavuotisen pikkujoulujuhlan, pukkikin kävi. Olin siirtynyt Lason tultua nukkumaan tuvan järvenpuoleisen seinän sänkyyn. Siinä sulkeutui eräs ympyrä, tuossa kohtaa oli lapsuudessani samanlainen sivusta vedettävä puusänky. Siinä nukuttiin äiti, isä, Markku ja minä. Nyt nukuin siinä autuaasti, mutta välillä valvoin ja pelkäsin, että Laso saa koronataudin tai sudet hyökkäävät Ytyn kimppuun, kun ollaan lenkillä pimeään aikaan. Susien jälkiä kun näkyi Hietaniemen pelloillakin. Kuitenkin selvittiin, Laso alkoi toipua ja Yty oppi yöpymään sisällä, vartioi Laso kamarissa oven luona. Jäin vielä jouluksi, vietettiin Laso-serkun kanssa hyvä ja rauhallinen joulu. Palasin Lohjalle joulun pyhien jälkeen.

Olin saanut kohdata naapuriapua, niinkuin ennen vanhaan. Kiitos Tuomo, Päivi ja Markku monenlaisesta tuesta, Helvi ja Juhani tuoreista kaloista ja muistakin herkuista, kauppa-asioista, postin tuomisesta, Pekka ja Ulla kauppa-asioista ja polttopuiden kuskauksesta, veneiden nostosta, Jari ja Tiina kauppaostoksista, herkkuruoista pikkujoulussa, leivonnaisista, potilaan luona käynnistä sairaalassa, Ari-serkku jään särkemisestä, että päästiin Ytyn kanssa soutamaan saareen, Siposen Ari kauppa-asioista ja kun tulitte pikkujouluun Tommin kanssa, Heli, Jaakko ja Joonas, kun sain matonkopistusapua ennen Lason kotiinpaluuta ja Riku, kun aurasit tietä ja piha-aluetta.

Korona-ajan eristyneisyys ei tavoita niin raskaasti luonnon keskellä, päinvastoin. Erämaajärven rannalla uskaltaa puhella naapurin kanssa, antaa tuulen ja räntäsateen puhdistaa ilmaa. Tavallisia askareita on toimitettava päivittäin ja niiden mukana on helpompi pysyä virkeänä ja järjissään uhkien ja pelkojen keskellä. Tunsin itseni taas koivujärveläiseksi, ympyrä sulkeutui.

Yty odottaa Lasoa kotiin.
Tuvan uuni
Tässä kehdossa on keinutettu niin Lasoa kuin minuakin, molemmat sisarussarjat.
Joulu 2020 Hietaniemen tuvassa.

Yksi kommentti artikkeliin ”Ympyrä sulkeutui”

  1. Hienon kirjoituksen olet kirjoittanut Anja.Siinä tuntui Koivujärven kyläyhteisön yhteen kuuluvuus,aina on apua saatavilla,kun sitä tarvitaan.Tiedän kokemukesta.Talviset terveiset meiltä täältä Kaarinasta.

    Vastaa

Jätä kommentti